Lapset messussa
“Äiti, mulla tuli pissa housuun”, sanoi pikku tyttöni kesken erään sunnuntaimessun. Käännyin häneen päin ja näin kuinka ”vahinko” valui pitkin kirkon penkkiä. Onneksi vieressä istuva hieno rouva oli ymmärtäväinen! Pienten lasten kanssa messuun osallistuminen voi olla haastavaa. On kaatumisia ja kiukkukohtaksia, janoa ja vessähätää. Muistan kuinka oli juhlaa olla messussa loppuun saakka kun lapset olivat pieniä. Useimmiten jompikumpi meistä vanhemmista täytyi lähteä ulos kesken messun ainakin yksi lapsi mukanaan. Kirkkosalin takaosa tuli meille tutuksi ja Eukaristian vastaanotimme välillä vuoron perään ikään kuin viestijoukkue. Vaikka messuun osallistuminen lasten kanssa on ollut joskus haastavaa emme ole koskaan tinkineet messuun menosta. Tässä artikkelissa haluan jakaa kolme asiaa, jotka auttoivat meidän perhettä osallistumaan messuun säännöllisesti silloin kun lapset olivat pieniä.
Lasten osallistuminen messun kulkuun
Lasten ollessa pieniä yritimme parhaamme mukaan auttaa heitä osallistumaan messuun. Rukousten oppiminen ulkoa auttoi pienimpiä lapsia ja isommat lapset pystyivät seuraamaan rukouksia ja lauluja kirjasta. Yleensä lapset hiljentyivät ainakin hetkeksi konsekraation aikana kun kuiskasimme heidän korvaan: ”Nyt tapahtuu se ihme… Katso, Jeesus!” Yritimme myös muistaa jutella messusta kotona. Puhuimme sen tärkeydestä, minkä takia käymme messussa ja vastasimme myös lasten kysymyksiin. Eturivin penkki oli joskus hyvä valinta, koska lapset pystyivät silloin seuraamaan messun kulkua paremmin. Usein kuitenkin istuimme kirkon takaosassa, koska sieltä oli helpompi livahtaa ulos kiukkukohtauksen sattuessa.
Messukassi
Yleensä otimme mukaan messuun jonkun uskonnollisen kuvakirjan ja/tai paperin ja kynän. Niitä sai käyttää silloin kun istuimme, esim. papin saarnan aikana. Täällä Amerikassa myydään lasten ”messukasseja”, mutta sellaisen voi helposti tehdä myös itse. Ideana on, että tätä kassia käytetään vain messussa. Sinne voi laittaa esim. kirjan, pienen vihkon ja kynän, ruusukko-rukousnauhan ja vaikka pussukan, jossa on erilaisia pyhiä kortteja. Parhaat esineet ovat pehmoisia, joista ei lähde kovia ääniä. Kassin käyttämiseen on hyvä olla selkeät säännöt, jotka jokainen perhe voi itse päättää.
Vanhempien esimerkki
Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin meidän vanhempien esimerkki. Vaikka pikkuisten kanssa oli aina kovasti touhua yritimme valmistautua messuun esim. pukeutumalla ja olemalla ajoissa paikalla (usein saavuimme kuitenkin viime tipassa!). Halusimme osoittaa lapsillemme, että messu oli viikon kohokohta ja kirkkoon mentiin iloisin mielin. Yritimme vanhempina parhaamme mukaan keskittyä ja osallistua messun kulkuun vaikka se olikin usein haasteellista lasten vetäessä hihasta ja halutessa huomiota. Messu itsessään on kuitenkin lopulta tärkeämpää kuin se mitä lapset tekevät. Varsinkin ehtoollisen aikana halusimme omalla käyttäytymisellämme näyttää lapsille, että menossa oli messun kohokohta ja että Jeesus oli todella läsnä Eukaristiassa.
Lapset saavat ja heidän täytyykin kuulua messussa. Me seurakuntalaiset voimme omalla olemuksellamme (hymy) ja käyttäytymisellä (rohkaisevat sanat) auttaa lapsiperheitä tuntemaan olonsa tervetulleiksi kirkkoon. Meidän vanhempien on taas hyvä pitää huolta siitä, että lapsemme eivät häiritse messun kulkua liikaa. Varsinkin evankeliumin, papin saarnan ja ehtoollisen aikana on hyvä siirtyä hetkeksi ulos jos lapsellamme juuri silloin sattuu olemaan kiukkukohtaus tai joku muu hätä. Näin lapsetkin oppivat samalla, että Jeesus on läsnä Kirkossa ja haluamme osoittaa kunnioitusta häntä kohtaa. Kaikkein ihanimmat messut ovat minusta niitä, joissa on mukana koko ihmiskunnan kirjo lapset mukaan lukien ja ilmapiiri on kunnioittava. Jeesus rakasti lapsia erityisen paljon ja Hän varmasti ilahtuu jokaisen lapsen läsnäolosta messussa.