Blogi
Marian matkassa on Suomen katolilaisten naisten ylläpitämä blogi. Uusi kirjoitus joka viikko!
Conclave-elokuva katolilaisen silmin
Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin voitettuaan paavinvalinnasta kertova elokuva Conclave pyörii jälleen teattereissa. Kävin ystävän suosituksesta katsomassa sen ja tykkäsin: Conclave on mielestäni hyvällä tavalla ajatuksia herättelevä elokuva katolisesta kirkosta. Olin tarkoituksella suunnannut teatteriin lukematta siitä mitään etukäteen (en ole lukenut myöskään kirjaa, johon elokuva pohjautuu), joten koin, että sain vapaasti ottaa elokuvan vastaan sellaisenaan ja muodostaa siitä oman mielipiteeni. Jos tykkäät toimia samoin, älä lue pidemmälle! Tämä kirjoitus sisältää perinpohjaisia juonipaljastuksia ja kirjoittajan omaa tulkintaa.
Hyvä, paha ajatusten rönsyily
Oletko sinä koskaan ollut ärsyyntynyt siitä, että ajatukset elävät jotenkin omaa kontrolloimatonta elämäänsä? Ne eivät lainkaan tottele käskyjä. Minä olen, enkä oikein tiedä miten siihen suhtautua. Välillä lepsuilen ja ajattelen, että rukouksessa Jumala johdattaa rönsyilyn kautta ajatukset toisinaan arkisiin asioihin ja ikään kuin pohdin niitä Hänen kanssaan. Toisinaan tuomitsen itseni ja koen syyllisyyttä, etten edes pientä hetkeä saa keskityttyä rukoukseen vaan käytän rukoukseen tarkoitetun ajan jonnijoutavien ajatusten parissa, ajatusten joita voisin ajatella koko muun ajan päivästä. Tuomiot eivät ole Jumalalta ja vain pahentavat tilannetta, mutta silti voi pyrkiä parantamaan tapojaan tulevaisuudessa.
Paavi ja Pyhä Joosef
Kirjoitan tämän paavi Franciskuksen ollessa sairaalassa, ja blogi ilmestyy vähän ennen Pyhän Joosefin juhlaa. Pyhä Joosef on kovin tärkeä paaville ja ajattelin kirjoittaa hänestä, sillä tavalla kuin paavi Franciscus hänestä puhuu.”Rakastan Pyhää Joosefia!, julistaa nimittäin paavi Franciscus.
Pentuarkea ja paastopohdiskelua
Jokainen, joka on ollut pidemmän aikaa ulkomailla tietää, miten palattuaan takaisin kotiin, ei olekaan samanlainen kuin ennen.
Ajatuksia yhteisöllisyydestä
Äitini on muuttanut vanhusten palvelutaloon. Kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt paremmin kuin kukaan meistä sisaruksista olisi voinut arvata. 89-vuotias äitini on ikäänkuin herännyt eloon. Yksin omassa mökissään hän ei välittänyt vaatteista, sormuksista ja kynsienhoidosta, mutta nyt uudessa kodissaan äiti pyytää minua tuomaan lisää vaatteita ja muita asioita, jotka kertovat siitä, että hän on jälleen vahvasti elämässä kiinni.
Tunteista ja kärsimyksestä
Perheemme esikoisen vauvavuosi on lopuillaan. Huomaan, että ajatukseni kääntyvät usein sen alkuun. Synnytyksen jälkeen halusin kovasti nauttia ainutlaatuisista ensiviikoista vauvan kanssa. “Rauhassa pesiminen ja vauvaan tutustuminen” oli ollut harras toiveeni ja odotukseni.
“Tätä aikaa ei koskaan saa takaisin.” “Hän ei tule koskaan enää olemaan näin pieni.” Toivotukset nauttia ihanasta vauvakuplasta kaikuivat korvissani. Samalla itkin paniikissa monta kertaa päivässä.
Tulen monet kasvot
Los Angelesin massiiviset tulipalot muistuttavat Raamatusta usein löydettyä "kuluttavaa tulta". Tuli tuhoaa, kuluttaa taloja. Se ei tee eroa köyhien ja rikkaiden välillä. Tässä tammikuussa 2025 se raivoaa Kalifornian rannikolla ja tuhoaa Los Angelesin Angels Cityä liekkien tulvana. Kuten vedellä, joka antaa elämän tai hukkuu, tulella on kaksi puolta: se lämmittää valollaan tai pelkistyy tyhjäksi. Kyse on hallinnasta, etäisyydestä ja tasapainosta. Dialogi elämästä ja kuolemasta, jonka palomiehet, kuten Raamatun hahmot, tuntevat hyvin. Ambivalenttinen elementti, joka voi myös puhdistaa ja ohjata henkistä elämää. Mitä tuli symboloi Raamatussa?