Huomenna vietämme jälleen Jumalan laupeuden sunnuntaita, joka on suuri juhla katolisessa kirkkokalenterissa. Pääsiäisoktaavin huipuksi meillä on mahdollisuus saada täydellinen ane. Aneen saamiseksi meidän täytyy Jumalan pohjattomaan laupeuteen uskomisen lisäksi käydä ripillä ja vastaanottaa ehtoollinen Jumalan laupeuden sunnuntaina. Tämä on poikkeuksellista, sillä pyhä Faustinan päiväkirjan mukaan Jumala voi palauttaa meihin sen sielun puhtauden, jonka saimme kasteessa.
Paavin menehtymisen jälkeen pääsiäisiloa on sävyttänyt suru, ja Jumalan laupeuden sunnuntai muistuttaa myös hänestä. Olen henkilökohtaisesti ollut hyvin liikuttunut paavin menehtymisestä, vaikka uskonkin hänen päässeen Jumalan ikuiseen ilojuhlaan. Paavi Franciscus on ollut Jumalan laupeuden todistaja, horjumaton ja vakaa. Hänen sanoissaan ja teoissaan olemme saaneet nähdä pilkahduksen Jeesuksesta, joka ottaa vastaan köyhän ja rikkaan, pesee vankien jalat, elää nöyrästi ja käyttäytyy kunnioittavasti jokaista kohtaan. Mielestäni paavi Franciscus on inhimillisistä virheistä huolimatta ollut pyhä mies, jonka sydän oli oikealla paikalla. Selvästi Jumala on osannut valita oikein, sillä paavi Franciscus on vastannut tämän hetkisen maailman tarpeisiin - jopa uskonnottomat ja eri uskontojen edustajat ovat kunnioittaneet häntä ja pitäneet hyvänä miehenä.
Toivon, että voisimme jatkaa Jumalan laupeuden sanomaa ottamalla avosylin vastaan syntisen kuin syntisen, jota me kaikki kuitenkin loppujen lopuksi olemme. Rukoilkaamme edesmenneen paavin sielun puolesta, ja laittakaamme luottomme Jumalaan, että Hän valitsee meille juuri sellaisen paavin kuin tulemme tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa tarvitsemaan!
