Kuolemanjälkeisiä toimia

Kirjoitan tätä paavi Fransiskuksen hautajaispäivänä. Olipa profetaalinen teko kuolla pääisäismaanantaina, ikään kuin korostaakseen, että kuolema on itse asiassa vain siirtyminen ikuiseen elämään, jossa on vihdoinkin mahdollisuus nähdä Hänet, jota koko elämän ajan on kiihkeästi etsinyt ja palvellut. Ja miten koskettava olikaan viimeinen Urbi et Orbi siunaus. Nähdessäni paavin televisiosta antamassa siunauksen, mieleeni tuli, että hän kyllä näyttää todella sairaalta: olenhan saattanut satoja saattohoitopotilaita viimeiseen asti, ja siltä hän näytti. Mutta viimeiseen asti hän halusi palvella virkansa mukaan ihmisiä, viimeiseen asti hän halusi antaa kaikkensa, kaikki mitä hänellä oli enää jäljellä. Vähän niin kuin Jeesus oli halunnut antaa kaiken mitä hänellä oli enää jäljellä; ruumiinsa ruuaksi, verensä juomaksi, ja vaatteet, jotka häneltä riistettiin. Kaiken hän antoi anteeksi, hän antoi myös rakkaan apostolinsa lapseksi äidilleen ja rakkaalle apostolilleen oman äitinsä.

Pope Francis antamassa Urbi et Orbi (kaupunki ja maailma) siunausta pääsiäissunnuntaina.

Kiitos Jumalalle Fransiskuksesta ja hänen vilpittömästä rakkaudestaan kaikkia vähäosaisia kohtaan. Kiitos Jumalalle, että Hän varjelee Kirkkoa ja valitsee meille uuden paimenen. Hautajaisseremonia oli kaunis, yksinkertainen mutta juhlava. Tuhansia ihmisiä oli paikan päällä ja miljoonia television välityksellä, kaikki yhdessä kokoontuneena rukouksessa. Tällainen on katolinen Kirkko, suuri kansainvälinen perhe johon kuuluu kaikenlaisia ihmisiä.

Lehdistössä on puhuttu vain konklaavista, mutta ei ole juurikaan kerrottu että heti pääisäistiistaista lähtien aivan konklaavin avajaisiin saakka, kaikki kardinaalit kokoontuvat Roomassa ja pitävät lukuisia virallisia ja epävirallisia kokouksia. Viralliset, nimeltään kongregaatiot, ovat erilaisia työryhmiä, joissa pohditaan Kirkon tilannetta eri maissa. Tuodaan esiin haasteet, hankaluudet, ongelmat, taloudelliset kysymykset ja muut asias. On ikään kuin suuri kansainvälinen analyysi Kirkon tilasta, josta käsin lähdetään miettimään millainen paavi tarvitaan vastaamaan esille tulleisiin haasteisiin. Virallisten työryhmien lisäksi on lukuisia epävirallisia lounaita, kahvituksia, illallisia, retkiä, rukouksia, messuja, vaelluksia joissa kardinaalit tutustuvat toisiinsa ja juttelevat epävirallisesti kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Tällöin kielitaito on tietenkin tärkeä asia: puhutaan italiaa, espanjaa, englantia… On selvää, että erilaisten ihmisten tavoitteet saattavat olla ristiriidassa, mutta näin on aina ollut Kirkossa aivan Jerusalemin kokouksesta saakka. Jerusalemin kokouksessa apostolit pohtivat pitääkö pakanoiden olla ensin juutalaisia ennen kuin ovat Kristuksen opetuslapsia vai, voiko vain noudattaa joitain kohteliasuuden sääntöjä ja olla kristittyjä. Meidän kristittyjen osallistuminen tähän prosessiin on rukoilla Pyhää Henkeä Kirkon ja kardinaalien puolesta.

Paavi Fransiskus jätti testamentin, jossa hän määräsi tarkasti, miten hänet pitää siunata ja mihin haudata. Kirjoittaessani tätä, tulee mieleen ne lukuiset potilaat, jotka olen saattanut kuolemaan asti ja miten hankalaa on perheille, jos ja kun, ei ole ajatellut etukäteen että jonakin päivänä kuolee ja pitäisi olla kirjoitettuna ylös tärkeitä tietoja. Olen aina ollut shokissa kuullessani, että leskeksi jäävä puoliso ei välttämättä tiedä, missä puoliso on oikeasti ollut töissä, missä pankissa hänellä on tili, missä on lista eri salasanoista, ei tiedä toisen vakuutuksesta, raha asioista, toiveista, ajatuksista. Miten hukassa yksin jäänyt onkaan, ja vain sen vuoksi, ettei ole kyennyt ajattelemaan kuolemaa ja suunnittelemaan mitä tehdään. Kenties ajatus on joskus käynyt mielessä, mutta se on siirretty tulevaisuuteen…”sitten kun…”.. ja yhtäkkiä onkin liian myöhään.

En voi muuta tässä kohdassa, kuin kehottaa jokaista lukijaa valmistautumaan huolellisesti… kirjoita toiveet ja ohjeet käytännön asioita lähiomaisen avuksi. Jos elää yksin on entistä tärkeämpää määrätä etukäteen ja sopia etukäteen jonkun kanssa siitä kuka hoitaa hautajaisia, kodin tyhjentämisen, perunkirjoitukset yms. velvollisuudet. Älä ajattele että ”sit kun”, ensi kuussa, kun olen lomalla, kun minulla on aikaa yms… sellaisia tekosyitä. Ryhdy töihin välittömästi kun sinulla on pari tuntia vapaata aikaa ja tulostaa kaikki ohjeet, sulje ne kirjekuoreen, jossa lukee ”ohjeet kuoleman sattuessa” ja kerro siitä jollekin läheiselle.

Ehkä tämä tuntuu oudolta näin kevään kynnyksellä kirjoittaa kuolemasta ja siihen valmistautumisesta. Tiedettiin että paavi oli vanha, hyvin sairas, hyvin hauras ja silti näyttää siltä, että hänen kuolemansa tuli jollain tasolla yllätyksenä… hänhän oli vielä edellisenä päivänä siunaamassa ihmisiä, kulkemassa heidän keskuudessaan.. mutta vaikka kuinka tietäisimme, kuolema on aina yllätys. Se on yllätys silloinkin kun sitä odottaa, joten on helpompi eloon jääville, että on edes jotakin pientä valmiina.

Kohta toki alkaa konklaavi ja rukoilkaamme Pyhä Henkeä kardinaalien puolesta, ja edelleen rauhan puolesta eri puolella maailmaa.