Tarinoita seurakunnan rukouksesta messun ulkopuolella. Tarinoita siitä, miten tavalliset maallikot rukoilevat yhdessä. Tarinoita paavin vierailusta Ranskassa.
Pyhä Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta täytti 100 vuotta syyskuun kahdentenakymmenentenä kuudentena päivänä, ja siihen liittyen valmisteltiin juhlallisuuksia. Juhlallinen messu pidettiin luterilaisessa kirkossa, jonka Mikaelin kirkon seurakunnan kirkkoherra ystävällisesti lainasi meille, koska meidän kirkko on aivan liian pieni. Messun jälkeen vieraat siirtyivät Marina Palacen ravintolaan yhteiselle aterialle. Kirjoittaessa tätä, meitä oli 400 vierasta.
Yhtenä valmistelun osana oli 100 päivää rukousta seurakunnan puolesta. Rukousketju alkoi 19.6 ja viimeinen päivä oli juuri juhlapäivänä 26.9. Sen johdosta, perustin kymmenen ryhmää, johon kuului 10 ihmistä, jotka sitoutuivat rukoilemaan liitteenä olevaa rukousta. Porin seudun seurakuntalaiset aloittivat, jonka jälkeen Ahvenanmaalaiset jatkoivat ruotsinkielisellä versiolla. Ryhmät tehtiin jäljittämällä kirkkokahviryhmiä. Ahvenanmaan jälkeen, suomalaiset, vietnamilaiset, irakilaiset, puolalaiset, filippiiniläiset, afrikkalaiset, nuoret, ja lopuksi sisaret ja papit rukoilivat. Olin pyytänyt jokaiselta ryhmältä yhtä avainhenkilöä, joka rekrytoisi yhdeksän muuta ihmistä.
Menestys oli uskomaton kokemus. Ryhmät paisuivat, jotkut rekrytoivat lisää ihmisiä, rukouspyramidi kasvoi, ihmiset muodostuivat WhatsApp-ryhmiä, verkostoituivat, suunnittelivat toteutusta, jotkut rukoilivat kotona yksin, toiset perheen kanssa, toiset taas, kuten vietnamilaiset, täyttivät kirkon 10 päivää peräkkäin, toiset tekivät Zoom-rukousryhmiä, koska asuvat kaukana toisistaan. Monet käänsivät rukouksen tekstin omille kielilleen. Tämä tempaus sai ihmiset puhumaan ja tekemään yhdessä, ja siitä syntyi oikeastaan seurakunnan yhteyttä. Alla löydätte rukouksen.
En voi muuta kuin kannustaa seurakuntalaisia keksimään saman tyyppisiä tempauksia, jotka vahvistavat yhteyttä ja yhdistävät meitä. Sellainen on Kirkko, meidän Kirkko, yhteinen Kirkko.
Rukous seurakunnan 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi
Isä Jumala, me kiitämme Sinua seurakunnastamme. Me kiitämme Sinua, että olet kutsunut meidät olemaan Kirkko, Kristuksen ruumis, joka välittää maailmalle rakkautesi ja pelastuksesi. Me kiitämme Sinua, että olet kutsunut meidät kaikista maista, kansoista, kielistä ja yhteiskunnan ryhmistä muodostamaan yhden perheen sinun rakkaudessasi.
Me kiitämme Sinua niistä ihmisistä, jotka ovat perustaneet tämän seurakunnan ja pyydämme, että antaisit heille ikuisen levon Sinun luonasi. Rukoilemme heidän jälkeläistensä puolesta, jotka ovat vieraantuneet Sinusta ja seurakunnasta. Jospa tämän juhlan kunniaksi he voisivat löytää uudelleen tien seurakuntaan.
Me kiitämme Sinua niistä papeista, sisarista ja maallikoista, jotka ovat pyyteettömästi tehneet työtä seurakunnan hyväksi. Monet ovat jo kuolleet, monet ovat kokonaan unohtuneet; suo, että nykyiset seurakuntalaiset osaisivat arvostaa heidän työpanostaan.
Olemme usein kiireisiä ja väsyneitä arkipäivän tehtävien, ongelmien ja velvollisuuksien vuoksi. Auta meitä tiiviimpään yhteyteen Sinun kanssasi ja toistemme kanssa tässä meidän seurakunnassamme.
Opeta meitä puhumaan vain niitä sanoja, jotka ovat hyviä ja hyödyllisiä ja ilahduttavat Sinua ja lähimmäisiämme.
Auta, että pitäisimme mielessä ne seurakunnan jäsenet, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa, joilla on vaikeuksia ja kärsivät, ja jotka eivät voi osallistua messuun syystä tai toisesta.
Siunaa seurakunnan perheitä ja lapsia, että he kasvaisivat rakkaudessa.
Siunaa yksinäisiä, sairaita, masentuneita, vanhuksia ja vammaisia ihmisiä sekä erilaisissa hädässä olevia. Siunaa heitä, jotka liittyvät meidän seurakuntaamme.
Siunaa tämän kaupungin muita kristittyjä, jotka auttavat meitä, ja siunaa tämän kaupungin asukkaita. Tee meistä neuvokkaita, jotta voisimme olla heille avuksi.
Anna meille Pyhän Hengen voimaa, jotta hylkäisimme kaiken vihamielisyyden ja kielteisyyden, niin että osaisimme antaa anteeksi toisillemme, ja osaisimme toimia tämän yhteisen seurakuntamme rakentamiseksi ja sinun suuremmaksi kunniaksesi. Aamen.
Isä meidän…
Terve Maria…
Kunnia…
Toinen tarina
Lokakuu on perinteisesti omistettu ruusukolle. Meidän seurakunnassa on vähä aikaa ollut perinne, jonka mukaan Neitsyt Marian ruusukko-ikoni kiertää perheestä toiseen. Ajatuksena, on, että perheet ottavat ikoni mukaan kotiin sunnuntaisin messun jälkeen, rukoilevat kotona ruusukon, ja tuovat ikonin takaisin kirkkoon tiistaisin ilamessuun, josta se lähtee taas seuraavaan perheeseen torstaihin asti. Lopuksi, torstain iltamessun jälkeen se lähtee perheen mukaan ja tulee sunnuntaina. Ideana on kannustaa perheitä rukoilemaan yhdessä ja niin vaeltava ikoni auttaa erityisesti lapsiperheitä pysähtymään 2-3 iltaa yhteen rukoukseen.
Olen seurannut internetissä paavi Leon käynti Ranskassa. Monet videot ovat nähtävissä YouTubessa ja oli jännää kuulla paavi puhuvan ranskaa. Pariisissa hän vietti 80.000 nuorten kanssa Stade de France:ssa (Ranskan suurimmassa jalkapallo kentässä) iltaa, seuraavana päivänä oli messu Champs-Elysée ja siellä oli suunnilleen 700.000 ihmistä. Lourdesissa paavi oli niin kuin kaikki muut pyhiinvaeltajat, kävi luolassa, joi vettä, sytytti kynttilän, osallistui yö-kulkueeseen, mutta puhui myös hyvin terävästi kaikkien ihmisten ehdottomasta arvokkuudesta sekä aborttia ja eutanasiaa vastaan.
Lopussa Metz nimisessä kaupungissa hän puhui rauhasta ja Euroopan velvollisuudesta rakentaa rauhaa ja pyrkiä kaikkien kansojen yhdessä elämiseen, ja piti messua Metz:in katedraalissa, jossa on aivan upeita Chagallin ikkunoita.
Paavi viittasi Robert Schumaniin, jonka kanonisaatio prosessi on aloitettu. Robert Schuman, koko nimeltään Jean-Baptiste Nicolas Robert Schuman, syntyi 29. kesäkuuta 1886 ja kuoli 4. syyskuuta 1963 Scy-Chazelles Ranskassa. Koska Alsace ja Lorraine olivat vuosina 1870-1918 osa Saksaa, hän syntyi siis Saksassa ja kuoli Ranskassa, vaikka oli ollut koko ajan samoissa paikoissa, niin kuin itse asiassa minun isoäitinikin. Hän oli Ranskan pääministeri 1947–1948. Häntä pidetään yhtenä Euroopan unionin perustajista.
Schuman syntyi Luxemburgissa, mutta oli kuitenkin syntyperäinen Saksan kansalainen. Hänen isänsä oli alkujaan Lothringenista, mutta Saksan otettua alueen haltuunsa paennut vuonna 1870 Luxemburgiin, vain parin kilometrin päähän kotikylästään Evrangesta. Hänen äitinsä oli luxemburgilainen. Schumanin äidinkieli oli luxemburgin kieli ja toinen kieli saksa, joka oli hänen varhaisempien kouluvuosiensa opetuskieli. Ranskaa hän oppi myöhemmin koulussa, jossa opetettiin sekä saksaksi että ranskaksi. Schuman suoritti vuonna 1910 oikeustieteellisen tutkinnon Humboldtin yliopistossa Berliinissä. Äidin kuoleman jälkeen Schuman harkitsi hetkellisesti papin uraa, mutta päätyi jatkamaan lakiopintoja. Valmistuttuaan vuonna 1912 Schuman alkoi työskennellä asianajajana Metzissa, joka oli silloin vielä saksalainen kaupunki - vuoteen 1918 saakka.
Schuman vapautui asepalveluksesta terveyssyistä, eikä osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Ranska otti takaisin Elsass-Lothringenin alueen, jolloin Schumanin kansalaisuus vaihtui Saksasta Ranskaan vuonna 1919, ja hän alkoi osallistua Ranskan politiikkaan. Vuonna 1919 hänet valittiin Thionvillesta parlamenttiin, jossa hän toimi vuoteen 1940 asti. Hän osallistui merkittävästi Lex Schumanin työstämiseen ja läpimenoon. Toisen maailmansodan sytyttyä Schuman ei monien muiden Ranskan johtajien tavoin, kuten esimerkiksi Charles de Gaulle, paennut maasta. Sen sijaan Schuman liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1940 Gestapo pidätti Schumanin, mutta hän pakeni 1942 ja jatkoi tämän jälkeen vastarintaliikkeessä aina Ranskan vapauttamiseen saakka. Toisen maailmansodan jälkeen Schuman oli mukana neuvottelemassa kaikkia merkittäviä sopimuksia ja perustamassa muun muassa Euroopan neuvostoa ja Natoa.
Schuman oli yksi keskustalaisen Mouvement Républicain Populaire -puolueen perustajia. Vuonna 1946 hänestä tuli Ranskan valtiovarainministeri ja seuraavana vuonna pääministeri marraskuusta 1947 syyskuuhun 1948 asti, ja myös ulkoministeri alkaen toisesta hallituksestaan 1948–1953. Vuonna 1955 Schuman nimitettiin sinettien vartijaksi (ransk. Garde des Sceaux) eli oikeusministeriksi.
Euroopassa
Schuman kutsui 9. toukokuuta 1950 pitämässään puheessa Jean Monnet'n kehotuksesta saksalaiset hallitsemaan yhteisesti maiden hiilivaroja ja terästeollisuutta. Tämä muodosti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustan, josta kehittyi nykyinen Euroopan unioni. Puhe tunnetaan Schumanin julistuksena ja 9. toukokuuta Eurooppa-päivänä. Vuonna 1958 Schuman nousi Euroopan parlamentin puhemieheksi.
Vierailu Suomessa
Schuman vieraili Suomessa huhtikuussa 1953 Ulkomaankauppaliiton tilaisuuden puhujana. Paikalla oli kuuntelemassa muun muassa presidentti J. K. Paasikivi. Puheessaan Schuman lupaili Suomelle jäsenyyttä yhdentyvässä Euroopassa. Kommunistit Ville Pessistä alkaen suhtautuivat vierailuun kielteisesti. Työkansan Sanomat julkaisi uutisessaan neuvostotutkimuksen, jonka mukaan "Schuman-suunnitelma on sodanjälkeisen Amerikan imperialismin synnyttämä." Neuvostoliittolainen Pravda hyökkäsi vierailua vastaan vielä viikkoa myöhemmin. Äärivasemmiston kirjoituksiin vastasi vain Helsingin Sanomat, muu lehdistö raportoi ainoastaan vierailun tapahtumista.
Viimeiset vuodet ja kuolema
Schuman kuoli 4. syyskuuta 1963. Hänen viimeinen asuntonsa Scy-Chazelles'ssa on sittemmin muutettu museoksi.
On mielenkiintoista nähdä miten Schuman oli edelläkävijä, joka näki selkeästi Suomen tulevaisuuden sellaisena kuin se tunnetaan nyt… Hän oli yli 70 vuotta aikaansa edellä.
