Kesäkuun aikana oli joka viikko suuri juhla, ensin helluntai, sitten Pyhä Kolminaisuus, Kristuksen ruumiin ja veren juhla (Corpus Christi), sitten Johannes Kastajan juhla, Jeesuksen Pyhä Sydämen juhla ja lopuksi Pyhät Paavalit ja Pietarin juhla. Jos lisäksi lasketaan maalliset juhlat kuten ylioppilasjuhlat tai maallinen juhannus, niin kesäkuu oli yhtä juhlaa.
Olin kesäkuun alussa viikko kokkaamassa konfirmaatioleirillä tippsund Taivassalossa (https://www.turku.fi/ulkoilu-ja-retkeily/leirialueet). Meitä oli 60 ja tunnelma tiivis. Sen jälkeen olin 2 viikkoa ursuliinisisarten järjestämä lastenleirillä Ahtelan leirikeskuksessa Sauvossa. Monille lapsille ainut loma ja rikas kokemus. Kirjoitin pari artikkelia seuraavaan Fidekseen. Tavaroiden roudaaminen oli niin kova homma, että kaipasin aivan suunnattomasti Stella Marista ja omaa leirikeskusta. Miten saisimme vakuuttuneeksi rikkaat ihmiset antamaan rahaa uuden keskuksen rakentamiseen? vanhetessani minun on tavattoman vaikeata ymmärtää, että jotkut ihmiset ovat niin kiinni omaisuuteen, ettei voi mitään antaa. En voi käsittää koska todellakaan viimeisessä paidassa ei ole taskuja. On muuten mielenkiintoista havaita, että seurakunnissa, köyhät ihmiset, pakolaiset, maahanmuuttajat, pienituloiset työläiset ovat ne, jotka eninten antavat Kirkolle. Myös kun on avun tarvetta, on hauska nähdä, että esim. Turun hautausmaan talkoihin tulevat aina vain vietnamilaiset ja joskus jotkut muut. No, enpä tiedä…ehkä rahan omistaminen tekee itsekkääksi?
Mutta ….
Heinäkuu taas kaikki hidastuu, kun Suomi on lomalla ja virastot kiinni. Monet nuoret miettivät mitä tekisivät syksyllä, kun opiskelupaikka ei herunut, toiset taas aloittavat armeijan, monet vanhukset ovat entistä yksinäisempiä, kun palvelut ovat entistä heikompia ja karsittuja koska SOTE-alueet eivät halunnet palkata sijaisia. Monet perheet ovat ahdingossa koska heillä ei ole rahaa lähteä mihinkään lomalle, ja jopa käynti huvipuisto on sellainen luksus, johon ei ole todellakaan varaa. Heinäkuu siis voi olla aika ahdistava monelle ihmiselle. Mietin miten kristittynä on todella tärkeää olla avoinna toisten hädälle ja tulla avuksi. Ehkä ei tarvitse suuria asioita: kuunnella nuorta, ottaa mukaan naapurin lapset uimaan tai leipomaan, käydä lukemassa ihmisille ääneen jossain vanhainkodissa.
Kuukauden lopussa monet suomalaiset nuoret lähtevät Roomaan riemuvuoden pyhiinvaellukseen, ja se on tärkeä matka tajuamaan, että Katolinen Kirkko on todella kansainvälinen yhteisö, jossa keskiössä on Jeesus Kristus. Jeesuksen seuraaminen on palvelemista. On tärkeä nuorille suomalaisille tajuta että Katolinen Kirkko on todella jotain suurta, heitä suurempaa ja kauniimpaa.
