Keho, mieli ja arjen kilvoittelu

Olen taas pohtinut kehon ja mielen yhteyttä, josta kirjoitin viimeksi alkuvuodesta muistellessani viikkoja esikoiseni syntymän jälkeen. Tällä kertaa mietin asiaa vähän eri näkökulmasta, toisaalta uuden raskauden, toisaalta historian väitöskirjatutkimukseni myötä.

Ns. “zodiac man”, astrologis-lääketieteellinen kuva vuodelta 1524 kuvaa tähtikuvioiden yhteyttä kehon eri osiin (Yalen yliopistonkirjasto)

Kesä on mennyt tasapainotellessa perheen yhteisten kesätekemisten ja tutkimustyössä kirimisen välillä – syksyllä syntyvä toinen lapsemme pistää tutkimukseni taas joksikin aikaa tauolle. 1500-luvun teologis-luonnontieteellisten tekstien lukemisen ja taaperon kanssa rannalla touhuamisen välillä tulee ainakin vaihtelua, vaikka mieli ei aina ihan pysy perässä. Tämäkin blogikirjoitusvuoro pääsi minulta ensin täysin unohtumaan!

Lukemissani 1500-luvun teksteissä nousee esille tuolle ajalle (ja oikeammin jo antiikin ajoista lähtien) yleisiä ajatuksia siitä, miten ihmisen keho vaikuttaa tämän tunteisiin, reaktioihin ja toimintaan. Ihmisen kehossa ajateltiin olevan eri aineita, joiden yksilöllinen tasapaino määritti ihmisten temperamenttieroja – sitä, oliko hän perusluonteeltaan arka vai rohkea tai iloinen vai surumielinen. Ajateltiin, että näihin aineisiin vaikuttavat myös ulkoiset tekijät, esimerkiksi ilmasto ja ravinto, mutta myös esimerkiksi planeettojen liikkeet tähtitaivaalla. Tällainen astrologinen ajatus siitä, että planeettojen liikkeet vaikuttavat luonnollisin syy-seuraussuhtein asioihin maan päällä, oli tyypillinen osa keskiajan ja 1500-luvun kristityn maailmankuvaa. Sittemmin ymmärryksemme siitä miten luonto toimii on muuttunut ja astrologia typistynyt joko aikuisten leikiksi naistenlehtien horoskooppisivuilla (suopeasti tulkittuna) tai pseudotieteeksi ja taikauskoksi (vakavammin).

Omassa, tämänpäiväisessä tieteellisessä maailmankuvassamme on kuitenkin omat paljaalle silmälle näkymättömät fyysiset voimat, joiden ajattelemme vaikuttavan tunteisiin ja toimintaamme. Yksi näistä ovat hormonit. Hormonit vaikuttavat sekä miesten että naisten kehoissa ja muutokset niiden määrissä heijastuvat mm. energiatasoon, tunnetasapainoon ja seksuaaliseen halukkuuteen. Usein puhe hormoneista korostuu kuitenkin naisten kohdalla, koska kuukautiskierto sekä mahdollinen raskaus ja synnytyksen jälkeinen hormoniromahdus ovat poikkeuksellisen selkeitä ja jossain määrin ennakoitavia esimerkkejä hormonaalisista muutoksista ja niiden vaikutuksista kehon ja mielen toimintaan.

Raphaelin La donna gravida (raskaana oleva nainen) vuosilta 1505-1506 (Wikimedia Commons)

Tämän raskauden myötä olen taas päässyt havainnoimaan niitä monia ja yllättäviäkin tapoja, jolla kehon muutokset vaikuttavat mieleen. Näitä ei toki voi yleistää kaikkiin naisiin ja raskauksiin – hormonien tasapaino ja vaikutukset ovat yksilöllisiä (tässä 1500-luvun kirjoittajat olivat ihan oikeilla jäljillä!). Omalla kohdallani raskaus on vaikuttanut ainakin uneen ja mielialaan. Olen nukkunut aiempaa kevyemmin ja ahdistunut herkemmin. Muiden vauvojen ja taaperoiden itku saa minut yhtäkkiä varpailleni, vaikka aiemmin en ole siitä häiriintynyt. Väsyn ja tiuskin kotona aiempaa enemmän ja hätäännyn helpommin pienemmistäkin vastoinkäymisistä. Toisaalta välillä olen poikkeuksellisen iloinen ja saan energianpuuskia, jotka suuntautuvat selvästi kodin järjestelyyn ja valmistautumiseen vauvan tuloon.

Viime raskaudessa nämä mielen muutokset tulivat yllätyksenä ja niihin oli vaikea suhtautua. Tuntui, etten ollut enää oma itseni – tai olin, mutta jonkinlainen vääristynyt ja liioiteltu versio aiemmasta. Nyt kun olen samojen tunteiden äärellä, on ollut helpompi suhtautua niihin. Tiedän, että raskaudenaikaiset hormonimuutokset ja fyysinen kuormitus vaikuttavat minuun näin, eikä muutos ole pysyvä. Sen ymmärtäminen, miten keho vaikuttaa mieleen, on auttanut hyväksymään ja käsittelemään omia tunteita.

Vauva kohdussa. Yksityiskohta kirjan kuvituksesta vuodelta 1513 (Wikimedia Commons)

Näiden mekanismien tiedostamisessa on kuitenkin riski, että ihminen piiloutuu fysiologisten selitysten taakse. ”En minä, vaan hormonit!” Fysiologiset syyt eivät kuitenkaan oikeuta esimerkiksi tiuskimistani kotona – on silti minun vastuullani yrittää hillitä ikäviä impulsseja ja kohdella perheenjäseniäni reilusti ja rakkaudella. Omasta toiminnasta vastuun ulkoistaminen oli myös 1500-luvun astrologisen luonnonkäsityksen kompastuskiviä. Pahimmillaan se saattoi johtaa ajattelutapaan, jossa kaikki on tähtien kaltaisten ulkoisten voimien ennalta määräämää, eikä ihmisen omilla valinnoilla ole merkitystä. Kirkko tuomitsi tällaisen ajattelun jyrkästi ja painotti, että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Sen toteuttamista voivat kyllä vaikeuttaa monet tekijät, mutta on ihmisen vastuulla parhaansa mukaan yrittää toimia oikein silloinkin, kun omat tunteet ja impulssit ajaisivat toimimaan Jumalan tahdon vastaisesti. Kasvaminen hyveissä auttaa ottamaan tätä vastuuta ja ohjaamaan omaa toimintaa oikeaan suuntaan. Näitä hyveitä ovat esimerkiksi harkitsevuus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus.

Tavallinen perhearki on jatkuvaa, päivittäistä omien tunteiden ja impulssien hallintaa, pieniä onnistumisia ja epäonnistumisia, ja anteeksipyyntöä ja -antoa. Arkista kilvoittelua, jonka myötä toivottavasti kasvamme hiljattain hyveissä ja uskossa. Etenkin uskossa, koska perheessä ja pientä lasta hoitaessa tunnen, että pääsen kohtaamaan oman rajallisuuteni ja tarpeeni Jumalan armolle harvinaisen konkreettisesti!