Puolen vuoden virkavapaa

Olen lähdössä ensi maanantaina Kanadaan puoleksi vuodeksi elämään apostolista elämää Madonna House katolisessa uskonnollisessa yhteisössä. Yhteisö ottaa vieraat vastaan kysymättä sen enempää ihmisten taustoja ja yhteisön mukana saa elää ilmaiseksi niin kauan kuin se on Jumalan tahto, kunhan elää yhteisön elämän tyylin mukaan ja noudattaa annettua ohjeistusta. Ensimmäistä kertaa olin ”työskentelevänä vieraana” hyvinkin tasan kymmenen vuotta sitten. Olin ystävystynyt Jeesuksen kanssa joitain vuosia ennen vierailua, mutta siinä vaiheessa en kokenut minkäänlaista vetoa liittyä Katoliseen kirkkoon. Tein kaikenlaista kahjoa elämässäni, joten miksei nyt sitten tämäkin. Jo silloin hyvin tärkeänä mahdollisuutena kasvaa uskossa, mutta en yhtään ymmärtänyt minkä skaalan mullistuksen alku vierailu olisi elämässäni.

Sunnuntaimessu Pyhän Marian kappelissa (https://madonnahouse.org).

Vierailuni aikan Äiti Maria aloitti todellisen rakkauden koulun, mitä on olla rakastettu ja mitä on rakastaa, tällä tiellä olen vieläkin ja hyvin keskeneräisenä. Yhteensä olen Madonna Talossa (kuten isäni alkoi hellyttävästi paikkaa kutsua) yli puolivuotta elänyt. Mukaan on mahtunut lyhyempiä ja pidempiä vierailuita, 2016 liityin yhteisön parissa katoliseen kirkkoon. Paikasta on tullut minulle selkeä hengellinen koti ja kasvupaikka. Ensimmäisellä vierailullani tapasin myös nykyisen hengellisen ohjaajani ja sen jälkeen olemme tavanneet etänä tai livenä vähintään joka kuukausi. Hän oli silloin juuri tehnyt ensimmäiset lupaukset yhteisössä ja nyt hän on elänyt ikuisten lupausten jälkeistä aikaa jo joitain vuosia. Osa vuonna 2015 kanssani vieraana olleista henkilöistä on myöskin tehnyt jo ikuiset lupauksensa. Tuntuu pitkältä ajalta ja edistykseltä heidän suunnallaan… mitähän minulle on tapahtunut näiden kaikkien vuosien aikana? Tuntuu vähältä, mutta pintaa syvemmältä raapaisun tuloksena pitänee todeta, että paljon on minussakin tapahtunut.

“Our Lady of Combermere” ottaa meidät kaikki suojelevien käsiensä ja viitan alle turvaan (https://madonnahouse.org/).

Odotan innolla matkaa, mutta sairauksien, työkiireiden ja käytännön valmistelujen stressaamana en ole oikein vielä ehtinyt hengellisesti ja emotionaalisesti pysähtyä ajattelemaan asiaa. Paljoa jään myös kaipaamaan täältä Suomesta, joka sinänsä on positiivinen tunne. 10 vuotta sitten elin vauhdikasta irtolaisen elämää, jossa ei paikallaan pysymisellä ollut mitään arvoa tai sijaa. Tavarani olivat levällään kahdella mantereella ja kolmessa maassa, joissa hypin joidenkin kuukausien jaksoissa. Ihanaa, että on koti ja ihana huomata, että on jotain mitä jää kaipaamaan (jonka siis huomaa vasta epäsuorasti kun sen on ”menettämässä”), vaikka juuri toisenlainen täyteyden kaipaus saakin minut juureni nyt maasta irti repimään, ainakin hetkeksi, ja etsimään uutta suuntaa ja syvempää yhteyttä Jumalaan, ainoaan todelliseen vedenlähteeseen. Asiat tuntuvat ristiriitaisilta, mutta eivät lopulta ehkä sitä ole, kadottaessa voi löytää kuten sanoo Jeesus (Matt. 10:39) ja myös Franciscus Assisilaiselle nimetty rauhanrukous.

Ehkä ihmissuhteisiinkin pätee usein sama, vasta etäisyys tai poissaolo saavat huomaamaan miten paljon arvostamme ja kaipaamme toista. Itselleni on esimerkiksi valjennut vanhempieni ja veljeni, sekä hänen lapsiensa tärkeys minulle vasta kun on hetken erossa. Arkinen tohnaus voi peittää armon valon säteet alleen. Ehkä etäisyys elämääni Suomessa saa näkemään sen kauneuden, tai ehkä käy täysin toisin. Kuten monien aikaisempien vierailujen jälkeen, että paluu arkiseen elämään on kuin kylmä suihku, joka saa aikaan suuremman kaipuun elämäntilanteen jonkinlaiseen muutokseen. Ei voi tietää… puolisen vuotta on kuitenkin selkeästi pidempi aika kuin olen pystynyt ennen töistä lomailemaan, ja uskon ja toivon, että Jumalalla on hyvä suunnitelma, mitä se sitten olisikin. Itselleni ei ole, mutta näen sen tällä kertaa vain positiivisena asiana, olen toivottavasti vähemmän Jumalan suunnitelmien toteutumisen tiellä.

Madonna Talossa eletään säännöllistä ja hyvin maanläheistä elämää, maallisesta näkökulmasta katsottuna voisi myös sanoa köyhää elämää. Yhteisön juuret ovat laupeuden työssä köyhien parissa ja perustajan Catherine Dohertyn sanoin, meillä ei ole oikeutta auttaa köyhiä mikäli emme itse ole köyhiä. Itsellenikin tuntuu vieraalta asenne, jossa rikkaana pudottelen murusia pöydältä odottaen suurta kiitollisuutta murusten saajalta, lähinnä jotta saan tuntea itseni hieman paremmaksi. Yhteisön elämäntyyli on itselleni hyvin mieleinen. Päivien samanlaisuus verrattuna minun mielen maiseman vuoristorataan auttaa näkemään hengellisien liikkeiden todellisuuden selkeämmin kuin normaalissa arjessa, joka on vuoristorataa kakkien parametrien osalta. Yhteisö koostuu apostoliset lupaukset (köyhyys, naimattomuus, kuuliaisuus) tehneistä miehistä, naisista ja papeista, töitä tehdään ja nukutaan erikseen, kaikki muu tapahtuu sekayhteisössä. Elämän keskiössä on rakastaa toisiaan kuten Jeesus on meitä rakastanut (Joh. 13:43) Elektronisia vempaimia käytetään apuvälineinä, mutta vieraana minulla ei ole mitään syytä käyttää moisia vempaimia kuin ehkä sunnuntaisin, aaaah, vapaus!!

Manuaalista piparien paistoa. Mitä teet merkitsee - mutta ei paljon, kuka olet olet merkitsee suunaatomasti (C.Doherty; https://madonnahouse.org/)

Aamu aloitetaan heräämällä yhteiseen aikaan, aamurukouksella ortodoksityyppisessä metsäkappelissa ja aamupalalla. Tiskien jälkeen mennään omalle sen päivän työpaikalle, oli se sitten kasvimaan kitkemistä, pyykkituvalla, keittiössä, mehiläisten hoidossa, farmilla juustoa tai hilloa tekemässä (tms.). Aamuteen yhteydessä on hengellinen jakaminen päivän työkaverien kanssa ja lopulta kaikki saapuvat päätalolle lounaalle. Lounaan jälkeen kuunnellaan kappale jotain hengellistä kirjoitusta ja sitten palataan töihin. Iltapäivällä on vielä teetauko ennen viimeistä työrupeamaa ja messuun siirtymistä, joskus väliin jää vielä aikaa käydä pulahtamassa uimassa. Erityisesti hellepäivän jälkeen ihanan virkistävää, usein kävin uimassa jokusen kymmenen minuuttia myös aamulla ennen aamurukousta tai illalla päivällisen jälkeen. Messun jälkeen on päivällinen, yhdessä rukoiltu Ruusukko ja vapaa-aikaa, jonka aikana voi käydä Adoraatiossa, puuhata jotain ulkona (esim. pelata jääkiekkoa) tai vaan hengailla sisällä: lukea, neuloa, jutella, pelata lautapelejä tai muuta sellaista. Aika ajoin on sitten hieman jotain muuta, soittoa, laulua, tanssia, elokuva, melontaretki tai vaikka SoCheap Olympialaiset (lähes yhtä kuulit kuin Sochissa). Sunnuntai on erityinen Herran juhlapäivä, jolloin pukeudutaan kauniimmin, syödään paremmin eikä tietenkään tehdä töitä. Joka kolmas sunnuntai on Ukrainan katolinen messu, ja monet muut eloisan kauniit perinteet apostolaatissa ammentavat ortodoksisesta hengellisyydestä, kuten 24 tuntia “poutiniassa” eli erakkomajassa (joissa asuu myös kokoaika “poustinikkoja” rukoilemassa ja paastoamassa maailman ja meidän puolesta).

Juttutuokio ja jalkojen jäähdyttelyhetki Madawaska joen äärellä päätalon edessä (https://madonnahouse.org/).

Apostolaatti sijaitsee Combermere-nimisessä pikkukylässä, super kauniissa osassa Ontariota, kansallispuiston ympäröimänä (Madawaska joki kulkee ihan vierestä). Torontosta on noin 4 h automatka koilliseen ja Ottawasta noin 2,5 h matka länteen. Toivon ja rukoilen, että joku muukin suomalainen vielä eksyisi tulemaan vierailulle! Ihan ainutlaatuinen tapa elää uskoa todeksi hyvin konkreettisesti ja oppia eväitä elämän joka tilanteeseen. Tulkaahan moikkaamaan minua tai joskus muulloin!!

Täällä hieman tunnelmia vieraana olemisesta: https://www.youtube.com/watch?v=fdL8UxPwia4&t=70s