Sain pienen detoxin unohdettuani puhelimeni mummolaan. En ehkä ollut täysin huomannut miten koukussa olin jatkuvaan viestittelyyn ja videoiden katsomiseen, mutta huomasin kyllä eron nopeasti. Aivoni yrittävät edelleen tottua tähän virikeneutraaliin elämäntapaan, joka oli lapsena niin normaalia. Jälleenlöydetty mielentila antaa mahdollisuuksia olla luova, ja huomaankin lukevani enemmän. Seikkailen Von Trappin perheen kanssa natsien valtaamassa Itävallassa, tai pakenen hobittien kanssa Nazgûleja pakoon. Jatkuvassa hiljaisuudessa eläminen on tuonut sieluni korvat lähemmäksi Jumalan suuta, josta Hän kuiskailee lähes ääneti elämää sieluuni ja siunaa maallisen vaellukseni. Vahinko, joka aluksi harmitti koituikin siunaukseksi. Niinhän niillä on tapana tehdä. Mutkittelevasta tiestä huolimatta Jumala käyttää kaiken hyväksemme, mikä sattuukaan tulemaan vastaan.
