Portugalin pyhä Elisabet
Pyhä Elisabet eli vuosina 1271–1336. Hän syntyi Espanjan Aragonian hallitsijan, Kuningas Pietari (Pedro) III:n sekä Sisilian Kuningattaren Constantian lapseksi. Kuninkaalliseen perheeseen syntyminen ei ainoastaan teettänyt lukenutta neitiä, vaan hän sai tämän lisäksi vahvan hengellisen kasvatuksen. Tuntipalvelusten rukoileminen oli jokapäiväistä, hän paastosi usein, kävi säännöllisesti messussa ja vietti pitkiä hetkiä linnan kappelissa hartaasti rukoillen. Iän myötä hän oppi näkemään kuninkaallisena olemisen tapana palvella Jumalaa sekä kansaansa, eikä tuhlannut aikaa jouteliaisuuksiin. Pyhä Elisabetin ollessa 12-vuotias, hänet naitettiin Portugalin Kuningas Denikselle vaimoksi. Taitelijasielun omaava runoilija todistautui uskottomaksi ja moraalittomaksi aviomieheksi. Tuore Kuningatar pysyi kaikesta huolimatta uskollisena kutsumukselleen, ja nöyrästi keskittyi Kuningattaren velvollisuuksien hoitamisen lisäksi rukoilemaan aviomiehensä kääntymyksen puolesta. Tarina muistuttaakin vahvasti iso-tätinsä Unkarin pyhän Elisabetin lisäksi pyhä Monican, pyhä Ritan, pyhä Helenan sekä pyhien Élisabeth ja Félix Léseurin aviollisen elämän kulkua. Jumalalle uskollisena pysymisen haasteena toimi kaiken muun lisäksi pilkan ja nöyryytyksien kestäminen sävyisästi. Ristinsä kantamisesta tulikin niin kutsuttujen vihamiesten kääntymisen väline, kun pyhimykset tarjosivat uhrauksensa Jumalalle Jeesuksen ristiin yhdistettynä.
Portugalin pyhä Elisabetiin palaten - Pyhä Elisabetin ja Kuningas Deniksen saivat tytön ja pojan. Aviollisten lasten lisäksi Kuningas Denis siitti useita lapsia. Pyhä Elisabet kohtasi heidät kaikki rakkaudella, mikä kalvoi kuopuspoika-Alfonson sydäntä. Kun perheriita oli eskaloitumassa todelliseksi sodaksi, pyhä Elisabet saavutti rauhan astumalla miehensä ja poikansa väliin anomaan sovintoa ja rauhaa. Portugalin pyhä Elisabet edisti katolisen kirkon hengellistä elämää perustamalla useita luostareita, sairaaloita sekä kirkkoja. Miehensä turhautumiseksi, hän pyrki palvelemaan sairaita ja köyhiä jokaikinen päivä, ottaen vastaan jokaisen tarvitsevan, joka tuli anomaan häneltä apua. Hän antoi tarvitseville usein rahaa tai ruokaa, ja lopulta pyrki salaamaan hyväntekeväisyytensä mieheltään. Köyhien ja sairaiden palveleminen oli lähellä hänen sydäntään. Hänen miehensä kuoltua vuonna 1325, pyhä Elisabet liittyi Fransiskaanimaallikkoihin. Hengellisen sekä aineellisen köyhyyden ihanteet olivat aina hänen sielunsa silmien edessä, ja Kuningas Deniksen kuoltua pyhä Elisabet vetäytyi perustamaansa Klarissojen luostariin.
Nykyään Portugalin pyhä Elisabetia pidetään leskien, morsioiden, hyväntekijöiden, valheellisesti syytettyjen, aviorikosten uhrien, Kanarian saarien sekä Espanjan suojelus pyhimyksenä. Hänen esirukouksiin tukeudutaan kateutta ja sotaa vastaan, sekä haastavien avioliittojen selvittämiseksi. Paavi Urban VIII kanonisoi eli julisti hänet pyhäksi kesäkuun 24. päivä vuonna 1625. Suomessa häntä muistetaan heinäkuun 4. päivä, ja käytetään valkoista liturgista väriä.
Loppuun haluaisin lisätä lyhyen mietelmän, jonka löysin Franciscan Media -sivustolta. Alkuperäisen, englanninkielisen mietelmän voi löytää annetusta linkistä.
“Rauhan edistäminen on kaikkea muuta kuin rauhallinen ja hiljainen pyrkimys. Se vaatii kirkasta mieltä, vakaata henkeä ja rohkeaa sielua puuttuakseen ihmisten väliin, joiden tunteen ovat niin kiihtyneet, että he ovat valmiita tuhoamaan toisensa. Tämä on enemmän kuin totta 1300-luvulla eläneestä naisesta. Mutta Elisabetillä oli syvä ja vilpitön rakkaus ja sympatia ihmiskuntaa kohtaan, lähes täydellinen välinpitämättömyys itsestään kohtaan, ja pysyvä luottamus Jumalaan. Nämä olivat hänen menestyksensä välineet.”
Kuvassa maalaus Santa Isabel Regina. Maalauksen maalasi Francisco Vilaça vuonna 1893.
Lähde: Picryl, Public Domain Media.