Sodasta ja aseista

Kirjoitan tämän tekstin 6.8.2025. Kirkko muistaa Jeesuksen kirkastumista Tabor vuorella ja maailmaa muistaa miten 80 vuotta sitten pudotettiin ydinpommi Hiroshimaan. Samalla on hyvä tarkastella, miten Katolisen Kirkon oppi ydinvoimasta on muuttunut ajan myötä.

Kahdeksankymmentä vuotta Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen Pyhä istuin tuomitsee sekä ydinaseiden käytön että hallussapidon. Tämä kanta on seurausta opillisesta kehityksestä, jota Franciscus radikaalisti kiihdytti ja jota Leo XIV näyttää tukevan ensimmäisessä tätä aihetta käsittelevässä viestissään.

”Ydinaseet loukkaavat yhteistä ihmisyyttämme ja pettävät luomakunnan arvokkuuden, jonka harmoniaa meidät on kutsuttu säilyttämään.” Viestissään Hiroshiman piispalle 80 vuotta ensimmäisen atomipommin pudottamisen jälkeen japanilaiseen kaupunkiin paavi Leo XIV tuomitsi jyrkästi tällaiset aseet. Hän kehotti ”hylkäämään illuusion turvallisuustilanteesta, joka perustuu molemminpuolisesti varmaan tuhoon” ja selitti, että ”todellinen rauha vaatii rohkeaa aseiden laskemista, erityisesti sellaisten, joilla on valta aiheuttaa sanoin kuvaamaton katastrofi”. Näillä sanoilla Leo XIV seuraa Franciscuksen jalanjäljissä ja Pyhän istuimen opillisessa kehityksessä ydinasekysymyksessä.

Elokuun 9. päivänä 1945 kello 11:02 toinen amerikkalainen atomipommi tuhosi Urakamin kaupunginosan ja sen katedraalin Nagasakissa. Kuolleiden joukossa oli monia katolilaisia. Kirkon ääni oli kuitenkin heikko, ja se tuomitsi moraalisesti hyökkäyksen, mutta ei hyökkääjää itseään. Jo vuonna 1944 Pius XII oli tuominnut siviilien ilmapommitukset. Helmikuussa 1948 hän julisti pommin "kauheimmaksi aseeksi, jonka ihmismieli on tähän mennessä keksinyt", ja pahoitteli, etteivät "Manhattan-projektin" tiedemiehet olleet tuhonneet keksintöään 1940-luvulla. Hän ei kuitenkaan koskaan nimenomaisesti tuominnut Yhdysvaltoja eikä kyseenalaistanut orastavaa peloteoppia.

Kuuban ohjuskriisin jälkimainingeissa vuonna 1962 Pyhä istuin alkoi tiukentaa kantaansa. Johannes XXIII, jonka radiossa 26. lokakuuta esittämä rauhanvetoomus oli avainasemassa kriisin rauhoittamisessa, antoi seuraavana vuonna lopullisemman tuomion. Pacem in Terris -kirjeessään hän ilmaisi huolensa siitä, että ihmiskunta eli ydinaseiden uhan alla minä hetkenä hyvänsä. Hän vaati aseiden vähentämistä, ydinpommin kieltämistä sekä neuvoteltua ja hallittua aseistariisuntaa: "Oikeus, viisaus ja ihmisyyden tunne vaativat (...) atomiaseiden kieltämistä", hän kirjoitti.

Aseen inhoaminen

Tämä linja sai konkreettisen muodon Paavali VI:n aikana, joka vuonna 1968 tuki ydinsulkusopimuksen allekirjoittamista sen rajoituksista huolimatta "välttämättömänä ensimmäisenä askeleena". Italialainen paavi oli kuitenkin edeltäjäänsä harkitsevampi: hänen tekstinsä, kuten Gaudium et Spes (1965), eivät enää maininneet pommia nimeltä, vaan viittasivat laajemmin "kaikenlaisiin tieteellisiin aseisiin", samaa muotoilua toistettiin vuoden 1992 katekismuksessa. Pommia ei mainita missään sen 2 865 kappaleesta.

Kylmän sodan lopussa Johannes Paavali II, toistaessaan, että pommin käyttö olisi moraalisesti mahdotonta hyväksyä, katsoi YK:lle lähettämissään viesteissä, että pelkkä sen hallussapito voisi olla "moraalisesti hyväksyttävää (...) edellyttäen, että se on askel kohti progressiivista aseistariisuntaa". Hänen vierailunsa Hiroshimaan vuonna 1981 ei johtanut muutokseen opissa: "Hiroshiman muistaminen on ydinsodan inhoamista", julisti puolalainen paavi pommialueelta. Vuoden 2006 rauhanviestissään Benedictus XVI kuvaili ydinkärkien hallussapitoon perustuvaa turvallisuuslogiikkaa "harhaanjohtavaksi", vaikka hän ei tuominnutkaan sitä sellaisenaan. Saksalaispaavi piti kiinni varovaisesta lähestymistavasta ja kannusti edelleen ydinaseiden rajoittamista koskeviin sopimuksiin.

Sodan hedelmä

Opillinen muutos tapahtui paavi Franciscuksen myötä. Jo vuonna 2014 hän puhui "globaalista ongelmasta, joka vaikuttaa kaikkiin kansoihin ja tuleviin sukupolviin ja planeettaamme". Marraskuussa 2017 Vatikaanissa pidetyssä konferenssissa hän julisti, että "ydinaseet eivät ole vain moraalittomia, vaan niitä on pidettävä myös laittomana sodankäynnin välineenä". Argentiinalainen paavi meni pidemmälle kuin kaikki edeltäjänsä: itse hallussapito julistettiin nyt moraalisesti hyväksymättömäksi. Vuonna 2019 Hiroshiman rauhanmuistomerkillä Franciscus totesi: "Ydinenergian käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin on nykyään enemmän kuin koskaan rikos." Nagasakissa hän hylkäsi nimenomaisesti pelotteen kutsuen sitä pelkoon perustuvaksi "vääräksi turvallisuudeksi" ja lisäsi: "Todellinen rauha voi olla vain aseetonta rauhaa." » Paavikautensa aikana Pyhästä istuimesta tuli ensimmäinen valtio, joka allekirjoitti ja ratifioi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) vuonna 2017. Vuonna 2018 Franciscus jakoi joulukorttina kuvan japanilaisesta lapsesta, joka kantoi kuollutta pikkuveljeään selässään Nagasakissa. Kuvan viesti kuului: "Sodan hedelmä." Franciscus muutti paitsi kirkon moraalista intuitiota – joka on aina ollut kriittinen ydinaseita kohtaan – myös sen oppia. Siinä missä hänen edeltäjänsä sietivät pelotetta välttämättömänä pahana, argentiinalainen paavi julisti sen moraalisesti laittomaksi.

Paavi Franciscus kävi Nagasakissa vuonna 2019