Sydämessäni on taakka. Alas vetävä taakka, joka saa ajatuksetkin laahaamaan. Musta sumu peittoaa ajatukseni, koittaa peittää järkeni. Muuta en osaa kuin tuntea. Väsymys, suuttumus ja turhautuminen toistuviin kärsimyksiin uhkaavat purkauta volkaanisena tuhkana.
Mutta - hoipertelen töpöttelevin askelin sinnepäin missä muistelen valon olevan. Kuvittelen mielessäni Jeesuksen ristillä - vaikka en todellisuudessa tiedä miltä Jeesuksen ristiinnaulitseminen näytti, mutta kuvittelen sen olleen melko samanlaista kuin taiteessa ja elokuvissa. Muistelen sen merkitystä, ja muistutan itseäni siitä, että Jeesus, hengellisenä uhrina Isälle, antoi itsensä kuolemaan, jotta minun syntini annettaisiin anteeksi. Vaikka oikeastaan onhan se mahdollista, että olenkin (kuoleman) synnissä ja tämä kokemus on vain todiste siitä. “Herra, kerro minulle, jos olenkin väärässä.”
Ja mieleeni nousee lause, joka lepää auringonpaisteena mustan sumun yllä: “Tällä tavalla ne yrittävät saada sinut.”
Haa! Tällä tavalla ne yrittävät saada minut! Toistan sen itselleni vielä kerran. Sumu hälvenee, ja näen jälleen kirkkasti. Jumala on nostanut minut mustan sumun ylle Hänen valoonsa.
Kerratessani kokemustani rippi-isälle, hän vahvisti epäilykseni: tällainen “sumu” on pahoilta hengiltä. On tärkeä tietää ketä vastaan taistelee ja miten. Kuiskaavatko sydämen traumat, inhimillisyys vai pahat henget. Jokaisen hoitoon on eri lääke, tosin ne voivat olla limittäin toisiinsa kytköksissä.
Alla erilaisia linkkejä hengellisiä taisteluita varten.
