Syleittäin kukkia, suussa sulavaa suklaata ja samppanjan kilistelyä armaansa kanssa. Kaikki rakastumiseen liittyvä on ihanaa. Syvä rakkaus toista kohtaan saa käyttäytymään urhoollisesti: tekemään kaiken toisen hyväksi, huomioimaan ja kuuntelemaan, asettamaan toisen toiveet omien edelle, ja radikaaleissa tapauksissa antamaan koko elämänsä, kuten pyhä Valentinus teki omalla tavallaan Jeesuksen esimerkkiä seuraten. Harvempi meistä tulee kokemaan tämän kaltaista kirjaimellista elämänsä antamista rakkaansa hyväksi, mutta voimme pyrkiä tekemään pieniä rakkauden tekoja aktiivisesti.
Kulttuurimme on hyvin keskittynyt romanssiin ja rakastumisen tunteen jatkuvuuden ylläpitämiseen. Mielestäni se on sekoittanut seurustelukulttuuria ja antanut vääriä odotuksia avioliitosta. Rakkaus kun ei ainoastaan ole jatkuvaa rakkaan silmiin uppoutumista, vaan myös yhdessä kulkemista läpi elämän haasteiden kasvaen yhteen ja kehittyen ihmisinä. Sairastumisen ja arjen todellisuuden keskellä on arvokkaampaa olla aidosti kohdattu ja saada apukäsiä ruoanlaittoon, talon korjaamiseenja laskujen maksamiseen kuin kasottain lahjoja, jotka toisaalta kohtuullisin määrin voivat piristää ja ilmaista välittämistä.
Kulttuurissamme on hämärtynyt ymmärrys siitä, että avioliitto on palvelutehtävä, ja perheen kaikkien yksilöiden hyvinvointi on keskiössä omien halujen sijaan. Katolisen kirkon tarjoamat sakramentit auttavat jaksamaan itsekkyyden kanssa taistelua, samoin se, että katse pysyy Jumalassa myrskyjen keskellä. Täydellisin esimerkki Jumalan kolminaisuutta kuvaavasta perheestä on tietysti pyhä perhe, jolle helmikuu on perinteisesti omistettu. Alla olevien rukouksen ja mietiskelyn löysin tänään sattumalta Katolisesta rukouskirjasta (s.208-211). Sain niistä valoa, ja toivon niiden tuovan sitä muillekin!
Rukous Jeesukselle, Marialle ja Joosefille
Pyhä perhe opettaa meitä arvostamaan hiljaisuutta, tätä ihmeellistä ja välttämätöntä sisäistä asennetta. Tarvitsemme sitä aikamme levottomassa ja kiihkeässä elämässä, kun vihlovat äänet, huuto ja meteli ahdistavat meitä. Se opettaa meitä pysymään lujina hyvissä ajatuksissa ja kiinnittämään huomiota sisäiseen elämään, valmiina kuuntelemaan Jumalan ääntä sisimmissämme ja oikeiden opettajien neuvoja. Se opettaa meille myös, miten tärkeitä ja välttämättömiä ovat valmistautuminen, opiskelu, mietiskely, hyvin järjestetty hengellinen elämä ja rukous, jonka Jumala yksin kuulee, hän, joka näkee salaisetkin asiat.
Pyhä Nasaretin perhe, opeta meitä elämään yhdessä. Opeta meille, mikä on perhe, tämä rakkauden yhteisö, sen ylevä ja yksinkertainen kauneus, sen pyhä ja loukkaamaton luonne, sen korvaamaton tehtävä, sen oikea paikka yhteisön elämässä. Sinä Nasaretin puuseppä, opeta meitä työskentelemään oikealla tavalla ja antamaan työlle sille kuukuva arvo. Suo meidän ymmärtää, ettei työ voi olla itsetarkoitus, ettei sen vapaus ja arvokkuus riipu yksin taloudellisista arvoista, vaan myös siitä, että saamme työmme kautta palvella muita ja pohjimmiltaan sinua, esikuvaamme ja jumalallista veljeämme.
Paavi Paavali VI (k. 1978)
Nasaretin perhe elämänkoulunamme
Aito ihmiselämä perustuu maahan, juuriin,
uskollisiin ihmissuhteisiin, uskollisiin rakkaussiteisiin,
siihen, että kannetaan toisten kuormia
ja jaetaan yhdessä ilot ja surut.
Aito ihmiselämä on myötätuntoa ja anteeksiantaumusta.
Pieni on kaunista.
Jeesus vietti kolmekymmentä hiljaista, rakastavaa vuotta
Joosefin ja Marian kanssa
opettaen meitä juurtumaan, kuulumaan toisiimme,
muodostamaan yhteisön.
Nasaret on meidän elämänkoulumme, se opettaa
elämään nöyrästi Jumalan läsnäolossa,
tekemään työtä käsillämme,
ottamaan vastaan ihmisiä sellaisina kuin he ovat
lahjoineen ja vammoineen,
vaeltamaan totuudessa,
avaamaan sydämemme ihmisille ja luonnolle.
Ja tästä käsin, siitä uskollisuudesta ja rakkaudesta,
jolla hoivaamme toisiamme lähipiirissä,
meidät sitten kutsutaan ehkä seisomaan lujina
valtarakenteiden röyhkeitä voimia vastaan;
taistelemaan sen puolesta,
että jokainen saisi oman paikkansa
yhteiskunnassa ja kirkossa,
ja tilaa kasvaa omaan mittaansa.
Näin jokaisesta meistä,
oman kutsumuksemme ja lahjojemme mukaan,
voi tulla muutoksen ja rakkauden myötävaikuttaja
koko yhteiskuntaan.
On niitä, jotka on kutsuttu hallitsemaan,
tekemään suurten mittojen töitä, säätämään oikeita lakeja.
On niitä, joiden kutsumuksena on luoda työpaikkoja;
on sosiaalisia ammatteja, lääkärin ja opettajan tehtäviä.
Kaikki ovat tärkeitä.
Mutta kaikkiin näihin eri tehtäviin ja rooleihin
kuuluu sama periaate:
pieni on kaunista.
Meidän on luotava tilanteita ja yhteisöjä,
joissa jokainen - ja erityisesti heikoimmat -
voi saavuttaa ihmisarvonsa, saada työtä joka tyydyttää,
kokea perhe-elämän lämpöä
ja iloita Jeesuksen ilosanomasta.
Tämä kutsumus koskee meitä kaikkia:
elää aidoissa, rakastavissa ihmissuhteissa,
rauhan rakentajina,
yhteisöruumiin luojina ja elvyttäjinä.
Ja tässä kaikessa on mallinamme Nasaretin perhe,
Joosef, Maria ja Jeesus.
Heistä opimme, mitä on olla
ihminen.
Jean Vanier
