Olen vastikään aloittanut luovan kirjoittamisen kurssilla. Siitä kun viimeksi kirjoitin tarinoita on jo yli kymmenen vuotta: yläaste- ja lukioiässä haaveilin kirjailijan urasta, luin paljon kaunokirjallisuutta ja työstin omaa romaanikäsikirjoitusta. Yliopiston myötä luku- ja kirjoitusharrastus kuitenkin jäivät – historian opintoihin ja nyt myöhemmin tutkijan työhön kuului niin paljon lukemista ja (akateemista) kirjoittamista, että oli vaikea löytää aikaa ja intoa näille vapaa-ajalla. Pari vuotta sitten esikoista odottaessani sain kuitenkin lukuharrastusta elvytettyä ja suureksi ilokseni se on edelleen jatkunut. Kaunokirjallisuus on rikastuttanut arkea merkittävästi, avannut uusia tapoja ajatella ja katsoa maailmaa. Se on myös palauttanut mieleen, kuinka kaunokirjallisuudella ja luovalla kirjoittamisella on ollut keskeinen rooli omassa uskon matkassani.